Pohdin osaamiseni kehittymistä ”Kohti monialaista yhteistoimintaa” –opintokokonaisuuden aikana. Osaamiseni on kehittynyt opettajuuteni käsikirjassa esittämieni pohdintojen kautta integroituneen osaamisen suuntaan. Olen pyrkinyt hakemaan teoreettista tietoa tukemaan käytännön opetusharjoittelussa tekemieni valintojen pohjaksi. Lisäksi olen reflektoinut omia kokemuksiani ja opettajuuden kehittymistä. Työelämän muutokset tuovat mukanaan myös muutoksia opetukseen. Kävin opiskelijoiden kanssa läpi opetusharjoittelussa Digitaalinen palvelumuotoilu –kurssilla työelämässä tapahtuneita muutoksia ja mitä hyötyä kyseistä kurssista opiskelijoille voisi olla. Pohdimme opiskelijoiden kanssa erilaisia näkökulmia, miten he voivat hyödyntää jatkossa kurssin antamia valmiuksia hyödyntää palvelumuotoilun menetelmiä muihin konteksteihin. Olen opettajan pedagogisten opintojen aikana tuottanut Opettajuuden käsikirja -blogiini aineistoa julkiseen keskusteluun.
Arviointiosaaminen
Lähdin pohtimaan arviointiosaamista yliopistoissa opettajuuteni käsikirjassa. Näen oppimisen jatkuvasti kehittyvänä prosessina ja mahdollisuutena. Samoin kuin arviointiosaaminen, arvojen luominen on välttämätön osa arviointiprosessia, sillä se tuottaa arvioinnille merkityksen. Arviointiosaamiseni on kehittynyt siinä mielessä, että ymmärrän nyt myös arvioinnin teoreettisen puolen. Oppimisen ja opetuksen kehittymisen kannalta on keskeistä saada tietoa opetus- ja oppimisprosesseista. Tällöin on helpompi keskittää huomio arvioinnin rooliin ja siihen tapaan, miten arviointia tehdään. Jotta arviointi olisi oppimista ja osaamista tuotavaa sekä opetusta kehittävää, se tulee nähdä laajemmin kuin vain suorituksen mittaamisena ja toiminnan kontrollina. Kirjoitin aiheesta opettajuuteni käsikirjaan ”Miten arvioinnilla tuetaan oppimista yliopistossa?”
Kumppanuusosaaminen
Kumppanuusosaamisen perustana ovat opettaja- ja työyhteistyö, oppimiskumppanuus, ryhmätyötaidot, vastuullinen toiminta. Kumppanuusosaaminen tulee konkreettisesti esille moniammatillisesta yhteistyöstä eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Itse toimin monessa verkostossa aktiivisesti, joissa kohtaan erialojen asiantuntijoita. Kumppanuusosaaminen vaatii toimivaa asiantuntijuuden jakamisen kulttuuria, dialogista keskustelukulttuuria, jossa oman ja toisten osaamisen tunnistaminen tulee esille. Avoimessa asiantuntijuuden verkossa kaikilla on uskallus ja mahdollisuus esittää ajatuksia ja kritiikkiä. Kumppanuus lähtee luottamuksesta, jaetusta vastuusta ja yhteisistä toimintatavoista. Olen opintojeni aikana lähtenyt pohtimaan kumppanuusosaamista jaettuna asiantuntijuutena, jossa parhaat asiantuntijat voisivat antaa oman panoksensa opetukseen. Olemme yhdessä tutkijakollegani kanssa toteuttaneet hajautettua asiantuntijuutta, käymällä opettamassa yksittäisiä luentoja toistemme tunneilla. Moniammatillinen yhteistyö perustuu vapaaseen toimijuuteen, avoimeen dialogiin ja kriittiseen reflektioon (Isoherranen 2005). Työn organisointitapa muistuttaa tutkivaa oppimista oppimismenetelmänä ja avoimia ympäristöjä oppimisympäristönä.
Opetus- ja ohjausosaaminen
Ohjaaminen on yksi keskeisistä sisältöalueista opettajan pedagogisissa opinnoissa. Ohjauskäsitettä voidaan pohtia, tarkastellaanko sitä teoreettisesta vai käytännöntyön näkökulmasta. Yleisimmin ohjauksen käsitteellä viitataan opetus- ja ihmissuhdeammateissa käytettävään työskentelymenetelmään, mutta myös institutionaaliseen toimintaan, jolle on asetettu sisällölliset tavoitteet ja jossa käytetään tiettyjä työtapoja. Ohjauksen kohteena voi olla siis yksilö, ryhmä tai laajempi yhteisö. Tiivistetysti voidaan sano, että ohjaus on erilaisten ammattilaisten toimintaa erilaisissa konteksteissa, joissa he työskentelevät yhdessä erilaisissa elämänvaiheessa elävien ihmisten kanssa. (Helakorpi & Helander 2009, 19) Ohjausta käsittelevät määritelmät poikkeavat toisistaan sen mukaan, korostetaanko niissä itse menetelmää, ohjaajan ja ohjattavan välistä vuorovaikutussuhdetta vai prosessia, johon ohjauksella pyritään vaikuttamaan. Useimmiten ohjausta määriteltäessä korostetaan sen prosessimaista luonnetta tai ohjaajan ja ohjattavan välistä vuorovaikutussuhdetta. Ohjaus tulisi kuitenkin käsittää laajemmin kuin vain vuorovaikutussuhteeksi. Tällöin juuri holistisessa, kokonaisvaltaisessa ohjausmallissa ohjaustoiminta jaetaan kolmeen sektoriin, jotka ovat opiskelijan kasvun ja kehityksen tukeminen, opintojen ohjaus ja elämänsuunnittelun ohjaus. Tämän ohjausmallin yhtenä lähtökohtana on, että ohjausta toteutetaan porrastettuna organisaatiossa toimivien eri ohjauksen asiantuntijoiden toimesta. (Kasurinen 2004, 42, Määttä & Laaksonen 2005) Opettajana näen, että tuen opettaessani opiskelijan kasvua ja kehitystä, ja ohjaan opintojakson osalta opintojen ohjausta. Olen myös korkeakoulussa opettaessani nähnyt opettajan roolin muuttumisen ohjaajan rooliksi, joka perustuu vuorovaikutteiseen opettamiseen sekä yhteistoiminnalliseen oppimiseen, jossa korostuu toisilta oppiminen.
Kulttuuriosaaminen
Kulttuuriosaaminen on merkittävä pääoma niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta. Kulttuurin osaaminen parantaa yksilön kykyä hallita asioita laajemmin nykymaailmassa ja vahvistaa yhteiskunnan elinvoimaisuutta. (Hautamäki & Oksanen, 2011, 17) Kulttuuriosaamisen alueet kiteytyvät arvo-osaamiseen, elämänhallintaan ja globaaliin verkostoitumiseen. Olen opettajaopiskelijana lisännyt osaamistani arvo-osaamisen alueella, joka tarkoitta opettajan ammattietiikan ja opetuksen eettisten periaatteiden taustalla olevien arvojen tiedostamista ja näiden huomioimista työssä ja erilaisissa eettisissä tilanteissa. Arvo-osaamiseen liittyy opettajan vastuu ja tehtävät kasvattajana sekä opiskelijan eettisen kasvun ohjaaminen. Yhtenä osana arvo-osaamista on osallistumine opettajuuden liittyvään arvokeskusteluun, jonka toteutin opettajuuteni käsikirjassa blogi tekstissä ”Opettajan ammatillinen kehittyminen ja eettisen ajattelun ymmärtäminen”
Hyvinvointiosaaminen
Opettajan työssä on pysyttävä yhteiskunnallisessa kehityksessä mukana, koska työelämässä tietomäärä kasvaa ja muuttuu jatkuvasti. Innovaatiopedagogiikka vastaa ajan muutostarpeisiin, se perustuu kokeilulle, tiedon ja osaamisen jakamiselle sekä erilaisten näkökulmien yhdistämiselle. Innovaatiopedagogiikka tähtää opiskelijoiden innovaatiovalmiuksien luomiseen yhdistämällä opetusta, tutkimus- ja kehitystyötä sekä yhteistyötä työelämän toimijoiden kanssa. Olen itse toiminut aktiivisesti työelämän toimijoiden kanssa ja ottanut opetukseeni mukaan työelämälähtöisen näkökulman. Olen kehittänyt omaa osaamistani opettajana yhteiskunnallisena toimijana, kirjoittanut mm. lehtiartikkeleita ja blogikirjoituksia, tullut aktiiviseksi vaikuttajaksi opettajanroolissa. Opiskelijoiden hyvinvointi lähtee osaamisen kehittymisestä, uusien menetelmien omaksumisesta ja hallinnasta. Opiskelijoiden hyvinvointia voidaan edistää oppilaiden yksilöllisiä tavoitteita tukien mahdollisuuksien mukaan. Näen tärkeänä verkostomaisesti toimivan hajautetun asiantuntijuuden tietojen jakamisen, jossa jokainen verkostossa oleva voi hyötyä niin opiskelijat kuin opettajat, professorit ja muu akateeminen yhteisö. Kirjoitin opettajuuteni käsikirjaan ”Mielen hyvinvoinnin edistämisestä – korkeakouluopetuksessa”.
Muutosta edesauttaneet toiminnat ja kokemukset opettajan pedagogisissa opinnoissa
Opettajuuteni käsikirja -blogi on ollut hyvä oppimisalusta. Olen kerännyt aihealueita, joita olemme käyneet läpi opettajan pedagogisissa opinnoissa. Olen perehtynyt teoriaan ja peilannut niitä omiin kokemuksiin ja opetusharjoitteluun. Näin blogikirjoitukset ovat ohjanneet oppimistani ja opettajan pedagogisen ajattelun kehittymistä. Opetusharjoittelu on ollut keskeinen opettajan pedagogisten opintojen ymmärtämisessä, missä reflektoin omaa opetustyötäni (tuntisuunnitelmia ja konkreettisen tunnin pitämistä). Opettajan pedagogisissa opinnoissa myös ryhmässä tehtävät ankkuritehtävät, joissa pohdimme oppimisympäristöä eri näkökulmista ja toisaalta oppimateriaalin toteuttaminen yhdessä, olivat mielestäni tehtäviä, jotka tukivat opettajan toimintaa. Opettajan pedagogiset opinnot ovat hyvä mielestäni suorittaa myös vuodessa, jotta kaikki oppiminen tukee toisia osa-alueita ja ne pysyvät tällöin tuoreessa muistissa. Opetusmenetelmien opetteluun löysin muutamia hyviä lähteitä ja opin käyttämään learning cafe -menetelmää korkeakouluopetuksessa.
Lähteet
Hautamäki, A. & Oksanen, K. (2011) Tulevaisuuden kulttuuriosaajat, Näkökulmia moderniin elämään ja työhön, Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 5/2011. https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/julkaisut/Documents/tuvj_5+2011.pdf
Helakorpi, S. & Helander J. (2009) Ammatillisen opinto-ohjaajan asiantuntijuus. http://openetti.aokk.hamk.fi/seppoh/osaamismittarit/
Isoherranen, K. (2005) Moniammatillinen yhteistyö. Vantaa:WSOY
Kasurinen, H. (2004) Ohjauksen järjestäminen oppilaitoksessa. Teoksessa H. Kasurinen (toim.) Ohjausta opintoihin ja elämään – opintojen ohjaus oppilaitoksessa. Helsinki: Opetushallitus, 40−56.
Määttä, K. & Laaksonen, H. (2005) Opinto-ohjaajat ohjauksen ristiaallokossa. Teoksessa J. Helander (toim.) Ohjaus aallon harjalla. Inspiraatioita ja innovaatioita ammatillisen opinto-ohjauksen kenttään. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu. HAMK Ammatillisen opettajakorkeakoulun julkaisuja 1/2005, 11−19.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti