Opettajan pedagogisen ajattelun kehittyminen

Opettajan pedagoginen ajattelu on hyvin monimuotoinen riippuen teoreettisesta lähestymistavasta, mistä sitä tarkastellaan. Pedagoginen ajattelu kohdistuu opetukseen, opiskeluun ja oppimisprosessin kokonaisuuteen tai sen osatekijöihin. Tähän vaikuttavat opetuksen tavoitteet ja vuorovaikutteisuus. (Jyrhämä 2002, 18-19.) Opetuksen tavoitteisiin opettaja tuo oppiaineiden tieteelliseen perustaan nojaavan sisällön oppijan kokemuspiiriin mielekkäällä tavalla. Oppimistilanteessa opettajan näkemys vuorovaikutuksesta ja opetettavasta sisällöstä luovat opetustilanteesta kokemuksellisen kokonaisuuden, johon opiskelijoiden vuorovaikutus tekee tilanteesta ainutlaatuisen. Opettajan pedagogista ajattelua voidaan kuvata reflektoivana ajatteluna, jossa ratkaisut eivät vaadi välitöntä toteuttamista vaan opettajalla on aikaa miettiä ja analysoida eri vaihtoehtoja (Kansanen 1996, 46). Tavoitteellisuus ja pedagoginen päätöksenteon perusteleminen ovat pedagogisen ajattelun olennaisia piirteitä (Jyrhämä 2002, 8). Pedagoginen ajattelun suhde tietoon on kaksijakoinen, toisaalta opettaja tuottaa tietoa ja toisaalta taas hän käyttää sitä haluamallaan tavalla opetuksen kannalta tarkoituksenmukaisesti. (Kari 1995, 41). Opettajan pedagogisen ajattelun taustalla vaikuttavasta tiedosta tutkijat ovat käyttäneet erilaisia käsitteitä. Tutkijat puhuvat esimerkiksi käyttöteoriasta, praktisesta tietämyksestä, implisiittisestä ja subjektiivisista teorioista sekä opettajan hiljaisesta tiedosta (Väisänen & Silkelä 2003). Käyttöteoria voidaan voidaan määritellä opettajan persoonalliseksi ajattelun jäsentymiseksi, joka koostuu kokemuksesta, uskomuksista, arvoista ja teorioista liittyen opettajan ja oppilaan rooliin sekä opettamiseen ja oppimisen dynamiikkaan (Syjäläinen, Jyrhämä & Haverinen 2004).

Toimin Pori tarinoihin perustuva geokätköily -kurssin opettajana Turun yliopistossa, Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmassa. Pedagogiseen ajatteluun peilaten kurssin tavoitteena oli 12 tunnin aikana rakentaa Porin kaupunkiympäristöön geokätköreitti, jossa on hyödynnetty tarinallisuutta. Olin jo aikaisemmin opettanut geokätköilykursseja ja tiesin käytännössä, että 12 tuntia on aivan liian lyhyt aika toteuttaa kyseinen kurssi. Tämä perustui opettajana hiljaiseen tietooni. Ensimmäisellä tunnilla kävimme läpi geokätköilyä yleisesti ja kävimme etsimässä ensimmäisen geokätkön yhdessä. Lisäksi jaoimme kurssilaiset kolmeen eri ryhmään, josta kyseinen ryhmä vastasi. Samalla kerralla pyysin kaikkia osallistujia liittymään Facebookissa saman nimiseen opiskeluryhmään, koska siellä ryhmät voivat jakaa tietoa sekä toteuttaa ryhmänsä tehtäviä tuntien ulkopuolella. Kurssi kesti kokonaisuudessaan yhden kuukauden ja sen toteutuksena Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen opiskelijat työstivät "Porin Salatut kauneudet" geokätkösarjan. Tämä geokätkö on toteutettu vuonna 2013 ja kätkö on edelleen toiminnassa sen on kiertänyt yhteensä 178 geokätköilijää. Tunneilla käytiin geokätköilyyn liittyvää teoriaa käyttäjäkokemusta ja käyttäjäkeskeisen suunnittelun teoriaa lävitse.

Kurssilla keskityimme rakentamaan geokätköreittiä, jossa hyödynsimme käyttäjäkokemuksen teoriaa. Käsittelimme, miten kokonaisvaltaista käyttäjäkokemusta (user experience) voidaan rakentaa. Käyttäjäkokemus tarkoittaa yksinkertaisuudessaan tilannetta, missä henkilö käyttää tuotetta tai palvelua tai järjestelmää. Käyttäjäkokemus sisältää useita osa-alueita. Käsittelimme kurssimme kannalta keskeisiä asioita geokätköreitin suunnittelua varten. Halusimme, että geokätköreittimme olisi helposti saavutettavissa eri ikäisille kohderyhmille. Löydettävyys (findability) oli myös tärkeä geokätkösivuilla, jossa jokainen geokätkö saa oman koodinsa ja lisäksi kätkön löytää koordinaattien avulla. Kurssillamme toteutettiin tarina, joka toimi myös vihjeenä geokätköreitillä.  Toisena tärkeänä elementtinä käyttäjäkokemuksessa oli hyödyllisyys (usefulness), joka tällä kurssilla tarkoitti ulos luokkahuoneesta ja oman ympäristönsä havannointia. Geokätkökurssilla olimme paljon myös ulkona, jossa suunnittelimme reitin pituutta (josta tuli 3 kilometrin pikkulenkki). Kolmantena käyttäjäkokemuksen kohteena oli käytettävyys (usability), mikä tarkoitti Geocaching.com -sivustolle kätkökuvauksen kirjoittamista tarinan muotoon. Lisäksi käänsimme tarinamme englanninkielelle, jotta se olisi mahdollisimman monen geokätköharrastajan saavutettavissa. Geokätköilijöitä on noin 10 miljoonaa rekisteröitynyttä harrastajaa Geocaching.com sivustolla. Halusimme myös tavallisen yleisön saavuttavan geokätköreittimme ja julkaisimme sen myös Mu Pori o Kaunis -sivustolla. Neljäntenä käyttäjäkokemuksen kohteena käsittelimme haluttavuutta (desirability), joka viittaa kokonaisvaltaiseen käyttäjäkokemukseen geokätköilypelissä. Kokonaisvaltaista käyttäjäkokemusta geokätköilyssä voidaan pohtia motivaation, aistien, tunteiden, toiminnan, suhteiden (vuorovaikutuksen) ja henkisyyden (samanhenkiset ihmiset ovat kiinnostuneita geokätköilystä) avulla. Viidentenä käyttäjäkokemuksen kohteena teknologia. Käytimme QR-koodeja reitillämme, jotka olivat kiinnitettynä metallilaattoihin Porin kaupunkialueelle. QR-koodeista sai tarinassa seuraavan vihjeen seuraavaan paikkaan. Tämä oli myös helpottava tekijä ja toisaalta teknisesti helposti rakennettavissa. Yleisesti QR-koodilukijoita on jo valmiina kaikissa älypuhelimissa ja jos sitä ei ollut, sen pystyi lataamaan ilmaiseksi. Geokätköilyssä hyödynnetään ilmaisia geokätkösovelluksia, jotka auttava geokätköjen löytämisessä. Sovelluksia on kehitetty aina geokäktöilyn alkuajoista, vuodesta 2000, lähtien. Sovellukset ovat käyttäjäystävällisiä ja helppokäyttöisiä.

Käyttäjäkokemuksen lisäksi kävimme läpi kurssilla tarinallistamisen teoriaa. Tarinallistamisessa hyödynsimme draamallisen ja fiktiivisen tarinankerronnan keinoja. Tavoitteena on luoda geokätköreittillemme arvoja ja merkityksiä välittävä vertauskuvallinen tarinakehys. Tarina ei ole pelkkää fiktiota vaan pohjaa vahvasti Porin kaupungin paikkoihin, jotka toimivat vihjeinä geokätköilijöille. Tarinaa hyödynnetään, jotta käyttäjien kokemuksesta tulisi elämys ja jotta geokätköreittimme olisi myös ainutlaatuinen ja erottuisi muista geokätköreiteistä. Draamakerronnan keinot soveltuvat erinomaisesti geokätköreitin tarinalähtöisen kehittämisen lähtökohdaksi. "Draama on yleisnimitys näytelmän tai elokuvan muodossa esittävälle tarinalle, joka jäljittelee inhimillistä toimintaa. Draama kattaa rajatun ajanjakson kuvaamastaan aiheesta. Perinteisesti draamassa kuuluu olla alku, keskikohta ja loppu." (Elokuvantaju-oppimateriaali, Kalliomäki 2014,  73) Tunneilla esitin kysymyksiä siitä,  minkälainen tarina sopisi geokätköreitille? Loppujen lopuksi opiskelijat työstivät geokätkötarinaa Facebook-ryhmässä yhteistyönä. Sitä varten yksi ryhmä vastasi geokätkötarinasta ja sen kääntämisestä englanninkielelle.

                           Kuva 1. Geokätköily -kurssilla testasimme QR-koodilaattoja ennen kiinnitystä.                                 Valokuvaajana toimi Visa Vehmanen.

Opettajan pedagogista ajattelua pohtien, kyseinen kurssin pidin vuonna 2013 Turun Yliopistossa. Seuraavaksi pidin Porin kansalaisopistossa Geokätköilyn hyödyntäminen opetuksessa ja matkailussa -kurssin. Kurssilla opetin geokätköilyn perusteita ja sen hyödyntämistä opetuksessa ja matkailussa. Kurssin aikana oppilaiden toiveesta keskityimme enemmän geokätköjen etsimiseen. Opiskelijoiden ja opettajan vuorovaikutuksen ja toiveiden myötä kurssin suuntaa muutettiin kesken kurssin. Kurssin lopulla järjestimme Geokätköily tapahtuman Kirjurinluodolle, johon osallistui noin 40 geokätköilijää ja kurssilaiset pääsivät keskustelemaan heidän kanssaan aiheesta. Näin saimme myös vahvistettua opiskelijoiden suhdetta geokätköyhteisöön. Mielestäni olen kehittynyt opettajan pedagogisessa ajattelussa, oppinut reflektoimaan kurssin dynaamiikkaa ja seuraamaan oppimisen tavoitteita ja niiden toteutusta sekä vaihtamaan suuntaa, jos siihen on tarve.

Lähteet

Jyrhämä, R. (2002) Ohjaus pedagogisena päätöksentekona. Helsingin yliopisto. Kasvatustieteellinen tiedekunta. Opettajankoulutuslaitos. Tutkimuksia 236.

Kalliomäki, A. (2014) Tarinallistaminen, Palvelukokemuksen punainen lanka, Talentum 2014.

Kansanen, P. (1996) Opettajan pedagoginen ajattelu ja sen "opettaminen". Teoksessa (Toim.) Ojanen, S. (1996) Tutkiva opettaja 2. Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. Oppimateriaaleja 55, 45-50.

Kari, J. (1995) Opettajan ammatti ja kasvatustietoisuus. Keuruu: Otava.

Syrjäläinen, E., Jyrhämä, R. & Haverinen, L. (2004) Praktikumikäsikirja. Studia Pedagogica 33. http://www.helsinki.fi/behav/praktikumikasikirja/

Väisänen, P & Silkelä, R. (2003) Luokanopettajaksi opiskelevien ammatillinen kasvu ja kehittyminen pitkäkestoisessa ohjauksessa - tutkimushankkeen teoreettisen mallin ja menetelmien kehittelyssä. Teoksessa (Toim.) Silkelä, R. (2003) Tutkimuksia opetusharjoittelun ohjauksesta. Suomen harjoittelukoulujen vuosikirja N:O 1, 27-42.