Olen juuri aloittanut ammatillisen opettajankoulutuksen, joka pätevöittää minut oman alani opettajaksi. Opettajan pedagogiset opinnot antavat myös työyhteisöön hyödyllisiä kouluttajan taitoja. Opettajankoulutus pyrkii kehittämään opettajia, jotka ovat sisäistäneet omat arvot, kouluympäristön luomat arvot sekä opetusta koskevat periaatteet toimiviksi käytännön lähtökohdaksi. Oppimisen ja opettamisen teorioiden opiskelu kehittää opetuksen tavoitteellisuutta, opiskelutilanteiden vuorovaikutteiden suunnittelua ja oppimisen arviointia.
Oppimisympäristö
Oppimisympäristöllä tarkoitetaan fyysisen ympäristön, psyykkisten tekijöiden ja sosiaalisten suhteiden kokonaisuutta, jossa oppiminen tapahtuu (OPH 2004). Fyysinen ympäristö tarkoittaa rakennuksia, tiloja, kalusteita ja välineitä, joissa ollaan ja työskennellään. Fyysinen ympäristö kattaa myös teknisen oppimisympäristön, jolla tarkoitetaan opetusteknologiaa. Psyykkinen oppimisympäristö käsittää kongnitiivisen ympäristön eli oppimisen kohteina olevat tiedot ja taidot, sekä emotionaalisen ympäristön, joka pitää sisällään tunteet ja motivaation. Sosiaalinen oppimisympäristö käsittää sosiaalisen verkoston, rakenteen ja systeemin, joihin vaikuttavat oppimistilanteessa olevat ihmiset ja heidän välillään tapahtuva vuorovaikutus.
Menetelmät ja oppimisympäristö kokonaisuuden muodostamisessa
Menetelmiä, joita käytetään oppimistilanteissa voidaan pohtia pedagogisen oppimisympäristön kautta. Pedagoginen oppimisympäristö käsittää oppimisessa ja opetuksessa käytetyt pedagogiset menetelmät ja käytänteet (Silander & Ryymin, 2012). Itse olen käyttänyt opetuksessa palvelumuotoilun menetelmiä opetusmenetelminä ja opettanut menetelmiä teoriassa ja käytännössä. Käytin Applied Service Design and Delivery -kurssilla yhdellä kerralla Service Safary eli palavelusafaria. Service Design on yhtäkuin palvelumuotoilu, joka on palvelukokemusten käyttäjälähtöistä suunnittelua. Kävimme kurssilla yhtenä kokonaisuutena läpi palvelusafaria, jossa keskitytään ymmärtämään asiakkaan palveluprosessia. Palvelusafari on palvelumuotoilun menetelmä, jossa määrättyä palvelua kokeillaan ja samalla analysoidaan. Analysoinnin kohteena on tyypillisesti palvelupolku (kuinka palvelu etenee), millaisia vaiheita palvelussa on (palvelutuokiot) ja muut palveluun liittyvät tekijät (kontaktipisteet, esimerkiksi asiakastilat, ihmiset, esineet ja prosessi). Miettinen 2011, 32) Palvelusafaria tehdessämme opiskelijat jaettiin neljään ryhmään ja lähdimme arvioimaan yhtä pizzeriaa Raumalla. Jokaisella ryhmällä oli oma tehtäväalue, mihin he keskittyisivät. Tärkeätä on havainnoida koko prosessia, mutta sen voi myös jakaa pienempiin kokonaisuuksiin. Yhden ryhmän tehtävänä oli havainnoida ja kirjoittaa muistiin pizzerian ulkoisia tekijöitä katu- ja ikkunamainontaan, sisällä pizzerian sisustusta ja sisällä olevaa mainontaa. Toisen ryhmän tehtävänä oli kiinnittää huomiota varsinaiseen palveluun eli henkilökuntaan ja sen käyttäytymiseen. Tilasimme pizzeriasta kolme pizzaa ja muutaman pullon juotavaa. Kolmasryhmä tarkkaili muita asiakkaita ja ilmapiiriä pizzeriassa. Neljäs ryhmä tarkkaili hintoja ja pizzojen laatua. Kirjasimme ryhmien mielipiteet. Tarkastelimme palvelua kokonaisvaltaisesti, mitä lisäarvoa pizzeriasta löytyi asiakkaille. Sen jälkeen jokaisen ryhmän tehtävänä oli kirjoittaa samalla pizzeriassa syödessämme muistiinpanot ja palauttaa raportti. Viimeisenä kohtana oli kirjoittaa pizzerian hyvän ja huonot puolet, kehittämistarpeet sekä kehittää mahdollisia uusia palveluideoita. Opiskelijat olivat innoissaan tehtävässä, koska kävimme eri vaiheet teoriassa läpi sekä asiakkaan kokonaisvaltaista palvelukokemusta. Teoriatiedon ja käytännön yhdistäminen antoi opiskelijoille kokonaisvaltaisen käsityksen palveluprosessin ja palveluiden arvioinnista sekä kehittämisestä.
Oppimisympäristö tulee mahdollistaa monipuolisten opetusmenetelmien ja työtapojen käytön, kuten omassa esimerkissäni lähdimme luokkahuoneesta ulos pizzeriaan tutkimaan menetelmää käytännössä. Opetuksen suunnittelu perustuu asetettuihin osaamistavoitteisiin. Se, millaista osaamista oppimisprosessin avulla synnytetään, on perustana sekä sisältöjen valinnalle että niille pedagogisten lähestymistapojen ja menetelmien valinnalle, joilla sisältöä opitaan. Opetusmenetelmien avulla kehitetään työelämän avaintaitoja, kuten ongelmanratkaisu-, yhteistyö- ja vuorovaikutus taitoja. Siksi myös opetusmenetelmillä, työtavoilla ja ympäristöllä on merkitystä opetuksen sisältöön.
Oppimisympäristössä monikanavaisuuden hyödyntäminen
Oppimisympäristön rakentamisessa tulisi huomioida erilaisten oppijoiden tarpeet sekä mahdollistaa monikanavaisuus oppimistilanteessa. Usean aistin käyttö synnyttää nopeasti pysyvän muistijäljen, siksi monikanavaisuuden hyödyntäminen opetuksessa ja oppimisessa tukee erilaisia oppimistyylejä (visuaalinen oppija, auditiivinen, kinesteettinen oppija) sekä tehostaa muistijälkien syntymistä (Dominica, 2012).
 |
| Kuva 1. Oppimisympäristöistä TAOKK Opinto-Opas 2013. |
Fyysinen oppimisympäristö
Fyysisellä oppimisympäristöllä on väliä. Brooks (2010) on osoittanut tutkimuksessaan, että fyysisellä oppimisympäristöllä on huomattava vaikutus oppimistuloksiin. Tutkimuksessa verrattiin aktiivisessa oppimisympäristössä ja perinteisessä luokkahuoneympäristössä opiskelleiden opiskelijoiden oppimistuloksia. Tästä seurauksena aktiivisessa oppimisympäristössä opiskelleiden oppimistulokset paranivat jopa niin paljon, että ne ylittivät opiskelijoiden valmiudet, joita oli mitattu standardoiduilla testeillä. Oppimisympäristö voi siis parhaimmillaan auttaa opiskelijaa ylittämään jopa itsensä. Lei (2010) on jakanut fyysisen oppimisympäristön seuraavasti: 1) tilan koko (suuri, pieni), 2) muoto (neliö, ovaali, puoliympyrä jne.), 3) istumajärjestys (suhteessa opettajaan lähellä - kaukana), 4) kalustus (joustavasti muunneltavissa - kiinteä), 5) teknologia (moderni teknologian sijoittelu, saatavuus), 6) valistus (intensiteetti matala-korkea, monipuoliset valaistus mahdollisuudet, valon lähteet luonnon - keinovalo), 7) lämpötilasuhteet (kuuma-viileä, lämpötilan vaihteluiden ääripäiden tiheys ja kesto), 8) värimaailma (intensiteetti: vaaleat, kirkkaat, tummat värit, monivärikuviot), ja 9) melutaso (tiheys, kesto, intensiteetti). Tilan muodolla ja kalusteilla on vaikutusta, miten opiskelijat kokevat opettaja-opiskelija suhteen. Jos välimatka on opettajan oppilaan välillä pitkä, opiskelijat tuntevat etäisen suhteen opettajaan.
Visuaalinen ympäristö vaikuttaa oppimistuloksiin, kuten hämärä valaistus rahoittaa ja rentouttaa oppimistilanteessa. Kirkas valaistus tukee aktiivisuutta, kuten myös värien on todettu lisäävän oppimisen tehokkuutta. Dockrell & Shield (2012) ovat tutkineet ääniympäristön vaikutusta oppimiseen vertailemalla oppimista tavallisessa luokkaympäristössä ja luokassa, jossa oli käytössä äänentoistojärjestelmä. Hyvä ääniympäristö vaikuttaa myönteisesti tiedon prosessoinnin nopeuteen ja kuullun ymmärtämiseen. Hyvässä akustisessa ympäristössä oppilaat tuottivat merkittävästi enemmän oikeita vastauksia opettajan esittämiin kysymyksiin.
Digitaalinen oppimisympäristö
Tieto- ja viestintätekniikka ovat osa nykypäivää ja oppimisympäristöjä. Tieto- ja viestintäteknologian kehitys on muokannut voimakkaasti käsitystä oppimisesta ja koulutuksesta. Internetin synty ja sosiaalisen median nopea kehittyminen ovat antaneet sysäyksen digitaaliselle oppimisympäristölle. Maailmanlaajuisesti verkottuneessa maailmassa oppiminen on elinikäistä ja integroituu työn, kansalaisvaikuttamisen ja yhteiskunnallisen osallistumisen maailmoihin. Meidän on kyettävä kouluttamaan koko sukupolvi navigoimaan verkottuneessa maailmassa ja tekemään yhteistyötä yli kulttuurirajojen. Digitaalinen oppimisympäristö voidaan nähdä joustavana ja dynaamisena verkostojen tilana, joka ylittää koulun ja koulun ulkopuolisten oppimisen tilojen ja resurssien väliset rajat. Digitaalinen lukutaito tarkoittaa jatkuvasti kehittyvien teknologioiden ja resurssien aikakautena niiden oppimista, hallintaa, vastuullisuutta, tuottavaa ja luovaa työntekoa uusilla digitaalisilla oppimisalustoilla ja laitteilla. Digitaalinen oppimisympäristö on luonut myös tiedollisen lukutaidon, joka käsittää taidon etsiä, käyttää ja arvioida erilaista monimediaista informaatiota erilaisiin käyttötarkoituksiin. Medialukutaito viittaa kykyyn käyttää ja ymmärtää mediaa sekä kommunikoida tehokkaasti useita mediatyyppejä hyödyntämällä. Digitaalisen oppimisympäristössä opiskelijalla korostuu kyky arvioida ja käyttää teknologiaa sopivalla tavalla, toimia yhteiskunnallisesti hyväksytyllä tavalla verkkoyhteisöissä ja kehittää terve ymmärrys verkkoyksityisyyteen ja -turvallisuuteen liittyvissä asioissa. Kaikki nämä taidot edellyttävät perusymmärrystä teknologioista ja kykyä tehdä yhä pätevämpiä johtopäätöksiä teknologian käytön suhteen arkielämässä. (Kumpulainen & Mikkola 2014, 13-15)
Brooks, D. C. (2010) Space matters: The impact of formal learning environments on student learning. British Journal of Educational Technology.
Dockrell, J. E. & Shield, B. (2012) The Impact of Sound-Field Systems on Learning and Attention in Elementary School Classrooms. Journal of Speech, Language & Hearing Research, Vol. 55, 1163-1176.
Dominica, S. (2012) Multisensory teacher.
Lei, S. A. (2010) Classroom physical design influencing students’ learning and evaluations of college instructions: a review of literature. Education, Vol. 131, Num. 1, 28-134.
Kumpulainen, K. & Mikkola, A. (2015) Oppiminen ja koulutus digitaalisella aikakaudella. (Toim. ) Kuuskorpi, M. (2015) Digitaalinen oppiminen ja oppimisympäristöt, Julkaisu 2015:1, Juvenes Print - Suomen Yliopistopaino Oy, Tampere.
Miettinen, S. (2011) Palvelumuotoilu - uusia menetelmiä käyttäjätiedon hankintaan ja hyödyntämiseen. Teknologiateollisuus ry ja Savonia-ammattikorkeakoulu.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2004) Opetushallitus, Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 2004, http://www.oph.fi/download/139848_pops_web.pdf
Silander, P. Ryymin, E. (2012) Oppimisympäristön arviointikehikko oppilaitosjohdolle. (Toim.) Silander, P., Ryymin, E., Mattila, P. (2012) Tietoyhteiskunnan strateginen johtajuus kouluissa ja opetustoimessa, Helsingin kaupungin opetusviraston mediakeskus OSUKE-hanke, Staroffset, 49-59.
