Tulevaisuuden yhteiskunnan muutokset ovat asettaneet myös koulut muutokseen, mikä samalla edellyttää opetussuunnitelmien ja pedagogisten ratkaisujen lisäksi myös fyysisten tilaratkaisujen uudelleen määrittelyä. Pedagogisten ratkaisujen on korostettu asettavan uusia vaatimuksia oppilaitosten fyysiselle ympäristölle, mikä on huomioitava sekä oppilaitosrakentamisessa että oppimisympäristöjen suunnittelussa. (Aalto ym. 2007, 15, 38) Opetusministeriö (2004, 11) määrittelee oppimisympäristön muodostuvan oppiaineksesta sekä fyysisestä, sosiaalisesta että kulttuurisesta toimintaympäristöstä koostuvasta kokonaisuudesta, jonka vaikutuspiirissä oppiminen tapahtuu. Mannisen ym. (2007, 16) mukaan oppimisympäristöjen määritelmien keskeisenä piirteenä nähdään sekä fyysisen että virtuaalisen paikan tai tilan lisäksi myös ihmisten muodostaman oppimista tukeva yhteisön. Erityisesti informaatioteknologian luomat mahdollisuudet ovat tuoneet oppimisympäristökäsitteeseen uusia merkityksiä ja kehittämismahdollisuuksia, esimerkiksi laite- ja mediaratkaisut lisäävät sosiaalisen vuorovaikutuksen mahdollisuuksia (Bottino 2001, 17). Vihervaara (2009, 55-56) jaottelee oppimisympäristön viiteen eri osa-alueeseen, joita ovat paikallinen, fyysinen, sosiaalinen, tekninen ja didaktis-pedagoginen osa-alue. Smeds, Pöyry, Huhta ja Vanamo (2007, 180) lähestyvät oppimisympäristöä neljän oppimiseen vaikuttavien dimensioparien kautta, joita ovat formaali-informaali, fyysinen-virtuaalinen, hajautettu-integroitu ja paikallinen- globaalinen dimensiopareista sekä näiden muodostaman kokonaisuuden keskinäisistä suhteista. Oppimisympäristökäsitteen määrittelylle ei ole vain yhtä mallia vaan monia näkökulmia, siksi lähtökohtaisesti pitää pohtia oman työyhteisön (koulun, oppilaitoksen, korkeakoulun) näkökulmasta, minkälainen on heidän oppimisympäristönsä tällä hetkellä ja miten niitä voidaan kehittää. Itse olen lähtenyt siitä lähtökohdasta, kun opetan yksittäisiä kursseja, miten opiskelijat saavuttavat parhaimmat oppimistulokset kyseistä oppimisympäristöä hyödyntäen. Tällöin tarkastelen myös informaalien oppimisympäristöjen hyödyntämistä, kuten sosiaalisen median kanavien. Sosiaalisen median kanavat ovat tuoneet mahdollisuuden paikasta ja ajasta riippumattoman yhteisöllisen oppimisen, tiedon rakentamisen, tiedon jakamisen. Sosiaalisen median kanavien hallinta on arkipäiväistä käyttämistä suurimmalla osalla Suomessa ja ne ovat itsellä mukana myös matkapuhelimissa, tällöin oppimista voi tapahtua automatkoilla, junassa istuessa tai kotisohvalla maatessa.
Nykymäärityksen mukaan fyysisen oppimisympäristön käsitteellä viitataan koulun fyysisiin tila-, laite- ja väline ratkaisuihin, jotka mahdollistavat myös koulun ulkopuolella käytössä olevat fyysiset, pedagogiset, sosiaaliset ja psykologiset oppimistilanteet (Opetushallitus 2004, 16). Määrittelyä on laajennettu, mikä on seurausta pedagogisessa toimintakulttuurissa tapahtuneista muutoksista mm. informaatioteknologian kehityksen seurauksena fyysiseen ympäristöön on integroitunut yhä enemmän koulun ulkopuolisia oppimisympäristöjä (Häkkinen, Jantunen & Laakkonen 2011, 60-61). Tällöin voidaan laajimmillaan puhua fyysisen oppimisympäristön muodostuvan ihmisten, rakennettujen ympäristöjen ja luonnon sekä näihin elementteihin sisältyvien rakennuksien, tilojen ja opetusvälineiden sekä lähiympäristön kokonaisuudesta (Opetusministeriö 2004, 11-12, Manninen ym. 2007, 63-64, Opetusministeriö 2009, 49). Oppimisympäristöt pitää nähdä laajempana kokonaisuutena, Piispanen (2008, 71) on nostanut esille tulevaisuuden oppimisympäristötarkastelussa keskeiseksi tekijäksi oppimisympäristön käsitteen, jolla hän viittaa oppimisen ja opetustoiminnan yhteisölliseen ja yhteiskunnalliseen laajentumiseen (myöhemmin myös Vihervaara 2009, 13, Malin 2011, 207, Kumpulainen 2011, 46). Pedagogisesti tarkasteltuna oppimisympäristön avoimuus tulee ymmärtää tilannekohtaiseksi menetelmäksi informaalin oppimisen ja formaalin koulutuksen yhdistämiseksi. (Kuuskorpi 2012, 64) Nykyinen oppimisympäristö on laajempi kokonaisuus, jolla on yhä kiinteämpi yhteys ympäröivään yhteiskuntaan (Greifner 2006, 12) Oppimisen ympäristöjen sulautuminen liittyy sulautuvaan oppimisen (blended learning) käsitteeseen, jossa korostuvat erilaisten oppimisen perinteisten ja uusien informaatioteknologisten ympäristöjen yhdistäminen (Graham 2005, Vaughan 2010, 11-13). Opetuksen sulautumisella viitataan käsitykseen, jossa oppimisympäristö rakentuu moninaisista elementeistä, joiden tarkoituksena on integroida sekä opetuksen elementit ja prosessit että Internetin tarjoamia ympäristöjä ja vuorovaikutusmenetelmiä yhteen (Haasio & Haasio 2008, Joutsenvirta & Kuokkanen 2009, 17, Vaughan 2010, 11-12, Kuuskorpi 2012, 66). Kun tietotekniset päätelaitteet nähdään työkaluina, joilla tuotetaan rikkaampia oppimisympäristöjä, teknologia tukee oppijoita uudenlaiseen ymmärrykseen sekä vapauttaa resursseja syvempään ajatteluun (Konstantinidis ym. 2009, 280, Kuuskorpi 2012, 73-74)
Sulautuva oppimisympäristö
Sulautuvan oppimisympäristökäsitteen käyttö on seurausta verkkopedagogiikan ja avoimen pedagogisen näkemyksen kehityksestä informaalin oppimisen mahdollisuuksiin. Keskeistä sulautuvan oppimisympäristönkäsitteessä on nimenomaan formaalien ja informaalien elementtien suhteen tarkastelu opetustapahtumassa ja näiden integroimisessa (ks. Bonk & Kyong-Jee 2006, Kuuskorpi 2012, 66). Joutsenvirran ja Kuokkasen (2009, 10-17) mukaan sulautettu oppimisympäristö on yksinkertaisimmillaan lähiopetuksen ja verkko-opetuksen välityksellä toteutetun opetuksen integrointia ja laajimmillaan opetuksen ympäristöjen sulautumista uudeksi kokonaisuudeksi. Tämä tarkoittaa sitä, että formaalin opetusprosessin muutospaine sekä informaalien oppimisprosessien uudet mahdollisuudet edellyttävät fyysiseltä oppimisympäristöltä moninaisempien opetusmenetelmien käyttöä, informaatioteknologian pedagogisten ratkaisujen hyödyntämistä ja sosiaalisten oppimisprosessien parempaa huomioimista. Sulautuvassa oppimisympäristössä pitäisi huomioida molempien formaalien ja informaalien oppimisprosessien hyvät puolet, jotta saataisiin parhaimpien oppimistulosten saavuttamiseksi (Manninen ym. 2007, 91).
Opettajan ja opiskelijoiden vuorovaikutustilat
Opettajan on kyettävä tunnistamaan ympärillään tapahtuvat yhteiskunnalliset muutokset ja huomioimaan ne niin opetussuunnitelman kuin käytännön työnsä kehittämisessä. Opettaja on opetuksen, oppimisen ja ohjaamisen ammattilainen, jonka korkea ammatillinen asema koulutuksen lisäksi perustuu käsitykseen yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta ja sitä kautta koulutuspoliittisesta uudistumishalusta. (Seppälä-Pänkälainen 2009, 28) Koulutuksen toimintakentässä tapahtuneiden muutosten seuraksena opettajalta odotetaan opetuksen asiantuntijana yhä aktiivisempaa roolia oman työnsä kehittäjänä. Näin ollen opettajan työn menestyksellinen suorittaminen ja työssä kehittyminen vaativat jatkuvasti laaja-alaisempaa osaamista kuin aikaisemmin. (Kalliala & Toikkanen 2009, 9, Kuuskorpi 2012, 78) Toisaalta opettajan työn luonteen muuttuminen haastaa oppimisen (ks. Zuboff 1988). Yksilöllisten ja oppimisprosessia korostavien näkemysten valossa opetussuunnitelman ja ainejakoisuuden perinteinen merkitys korostuu, mutta samalla tietomäärien kasvaessa ja globalisoituessa oppimisen koulusidonnaisuus vähenee hämärtäen myös perinteisen opettaja-oppilas suhteen (ks. Kalliala & Toikkanen 2009, 13). Tulevaisuudessa opettajan perustehtävässä painottuu yksilöllisiä tarpeita korostava kanssaoppijuus, jolloin oppimisprosessi saa myös yhteistoiminnallisemman luonteen. Tiedon opettamisen sijasta huomio kiinnittyy oppijan kykyihin hankkia tietoa ja soveltaa sitä uusissa tilanteissa. Opettajan ja opiskelijoiden vuorovaikutustilat ovat muuttuneet yhä monimuotoisemmiksi uusien oppimisympäristöjen ja viestintäteknolgian myötä. Tiedonhankinta on tulevaisuuden koulussa yhä selvemmin yhteistyö- ja vuorovaikutusprosessi, jossa opettaja luo olosuhteet erilaisissa oppimisympäristöissä liikkumiseen (Vitikka 2009, 29). Avoimillaan opetusratkaisut tarjoavat niin opettajalle kuin oppijalle mahdollisuuden valita oppimisympäristönsä ja materiaalinsa, jotta he saavuttavat omat yksilölliset tavoitteensa (Meisalo ym. 2000, 66-67). Opettajuuden käsitteen uudistaminen on nykytutkimuksen mukaan välttämätöntä, sillä monimuotoiset ja joustavat opetusjärjestelyt edellyttävät opettajilta uudenlaista pedagogista ajattelua sekä valmiuksia toimia tietoverkossa ja verkostoissa (Laaksonen 2005, 74, Kuuskorpi 2012, 79) Opettajan kehittyvän roolin korostaminen on tärkeää, sillä Fullanin (2004) mukaan koulu ja sen toimintakulttuuri voivat muuttua vain opettajan pedagogisen ajattelun kautta (ks. myös Laguardia & Pearl 2009, 352). Leinosen (2008, 30) mukaan opetustyön muutoksen onnistumisen edellytyksenä on opettajan verkostoituminen ja osallistuminen myös koulutuspalvelujen kehittämiseen (Ks. myös Ståhle 2007, 7). Opettajan rooli on olla asiantuntija oppivassa yhteisössä ja tulevaisuuden koulua koskevat näkemyksen liittyvät asiantuntijuuden, vuorovaikutuksen ja verkostoitumisen teemoihin. Opiskelijoilla on näin olle mahdollisuus olla mukana erilaisissa verkostoissa yhteistyössä myös muiden kuin oman luokkansa opiskelijoiden kanssa. Lisäksi voidaan puhua hajautetusta asiantuntijuudesta, jossa eri aineiden ja eri alojen asiantuntijoita ovat verkostossa, jossa opitaan yhdessä erilaisia suurempia kokonaisuuksia. Tulevaisuudessa hajautettuasiantuntijuus ja erilaiset verkostoissa oppinen vuorovaikutustiloina tulee korostumaan. Näitä esimerkkejä löytyy mm. yliopistomaailmasta, jossa eri puolilta maailmaa olevat samasta aiheesta kiinnostuneet voivat opiskella verkon äärellä, oppia asiantuntijoilta ja vertaisopiskelijoilta aiheesta kuin aiheesta (ks. Stanford University Design School oppimistilat)
Lähteet
Aalto, H.K., Ahokas, I. & Kuosa, T. (2007) Yleissivistys ja osaaminen työelämässä 2030. Menestyksen eväät -hankkeen väliraportti. Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen e-julkaisuja 3/2007.
Bonk, C.J. & Kyong-Jee, K. (2006) Future directions of blended learning in higher education and workplace learning settings. Teoksessa C.J. Bonk & C.R. Graham (toim.) Handbook of blended learning: Global perspectives, local designs. San Francisco, CA: Pfeiffer Publishing.
Fullan, M. (2004) Learning to Lead Change. Building System Capacity. Overview.
Graham, C.R. (2005) Blended learning systems: Definition, current trends, and future directions. Teoksessa C.J. Bonk & C.R. Graham (toim.) Handbook of blended learning: Global Perspectives, local designs. San Francisco: Pfeiffer.
Greifner, L. (2006) School Design. Education Week 21 (6), 12–21.
Haasio, A. & Haasio, M. (2008) Pulpetit virtuaalivirrassa. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino.
Häkkinen, P., Juntunen M. & Laakkonen, I. (2011) Tulevaisuuden oppimisympäristöt? Yksilölliset ja yhteisölliset oppimisen tilat. Teoksessa K. Pohjola (toim.) Uusi koulu. Oppiminen mediakulttuurin aikakaudella. Jyväskylän yliopisto: Koulutuksen tutkimuslaitos, 51–64.
Kalliala, E. & Toikkanen, T. (2009) Sosiaalinen media opetuksessa. Helsinki: Finn Lectura.
Konstantinidis, A., Tsiatsos, Th. & Pomportsis, A. (2009) Collaborative virtual learning environments: design and evaluation. Multimedia Tools and Applications 44 (2), 279–304.
Kumpulainen, K., Krokfors, L., Lipponen, L., Tissari, V., Hilppö, J. & Rajala, A. (2011) Oppimisen sillat vievät koulun kaikkialle. Teoksessa K. Pohjola (toim.) Uusi koulu. Oppiminen mediakulttuurin aikakaudella. Jyväskylän yliopisto: Koulutuksen tutkimuslaitos, 33–50.
Kuuskorpi, M. (2012) Tulevaisuuden fyysinen oppimisympäristö - Käyttäjälähtöinen muunneltava ja joustava opetustila, Turun Yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta, Väitöskirja, Painosalama Oy. Turku.
Laaksonen, E. (2005) Esteetön opiskelu yliopistoissa. Opetusministeriön julkaisuja 2005:6, Helsinki: Opetusministeriö.
Laguardia, A. & Pearl, A. (2009) Necessary Educational Reform for the 21st Century: The Future of Public Schools in our Democracy. Th e Urban Review 41 (4), 352–368.
Leinonen, A. (2008) Ammatillinen opettajuus kansallisessa verkko-opetuksen kehittämishankkeessa. Acta Electronica Universitatis Tamperensis 736. Kasvatustieteiden laitos. Tampereen yliopisto.
Malin, A. (2011) Kotitalouden opetustilat osana kehittyvää oppimisympäristöä. Asumistoiminnot ja opetussuunnitelma muutoksen määrittäjinä. Helsingin yliopisto: Käyttäytymistieteellinen tiedekunta. Kotitalous- ja käsityötieteiden julkaisuja 26.
Manninen, J., Burman, A., Koivunen, A., Kuittinen, E., Luukannel, S., Passi, S. & Särkkä, H. (2007) Oppimista tukevat ympäristöt. Johdatus oppimisympäristöajatteluun. Helsinki: Opetushallitus.
Meisalo, V., Sutinen, E. & Tarhio, J. (2000) Modernit oppimisympäristöt. Tietotekniikan käyttö opetuksen ja oppimisen tukena. Helsinki: Tietosanoma.
Opetusministeriö (2004) Oppimisympäristöjen tutkimus ja alan tutkimuksen edistäminen Suomessa. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2004:38. Helsinki: Opetusministeriö.
Opetusministeriö (2009) Perusopetuksen laatukriteerit. Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto. Opetusministeriön julkaisuja 2009:19. Helsinki: Opetusministeriö.
Piispanen, M. (2008) Hyvä oppimisympäristö. Oppilaiden, vanhempien ja opettajien hyvyyskäsitysten kohtaaminen peruskoulussa. Jyväskylä yliopisto: Kokkolan yliopistokeskus Chydenius.
Seppälä-Pänkäläinen, T. (2009) Oppijoiden moninaisuuden kohtaaminen suomalaisessa lähikoulussa. Etnografia kouluyhteisön aikuisten yhdessä oppimisen haasteista ja mahdollisuuksista. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 364. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Smeds, R., Pöyry, P., Huhta, E. & Vanamo, J. (2007) Process Simulation for Social Innovation Case: Planning the School for the Future. Multidisciplinary Research on New Methods for Learning and Innovation in Enterprise Networks: Proceedings of the 11th Special Interest Group Workshop on Experimental Learning in Industrial Management. May 20–22, 2007. Bremen, Germany, 177–191.
Ståhle, P. (toim.) (2007) Five Steps for Finland’s Future. A high level Round Table initiated by The New Club of Paris, held in Helsinki November 14th, 2006 with and for Prime Minister Matti Vanhanen. Technology Review 202/2007. Tekes:Helsinki.
Vaughan, N. (2010) Designing for a Blended Community of Inquiry. Teoksessa T. Joutsenvirta & L. Myyry (toim.) Blended Learning in Finland. Faculty of Sosicial Sciences at the University of Helsinki, 10–29.
Vihervaara, E. (toim.) (2009) Koe oppimisympäristönä. Länsi-Suomen läänin aikuislukioiden raportti koekäytänteiden kehittämisestä lukiossa II.
Zuboff, S. (1988) In the age of the smart machine. New York, NY: Basic Books.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti