Mielen hyvinvoinnin edistäminen – korkeakouluopetuksessa

Mielen hyvinvoinnissa on kyse elämän mielekkyyden kokemisesta sekä myönteisestä hyvinvoinnin tunteesta. Mielen hyvinvointi syntyy myönteisestä tunne-elämästä ja ajatuksista sekä sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ja elämän merkityksellisyyden kokemuksista. (Tamminen ym. 2013, 9) Kun mieli voi hyvin, mahdollistaa se korkeakouluopetuksessa haasteista selviytymisen vaivattomasti samoin opiskelussa muodostuneiden ihmissuhteiden ylläpitämisestä jopa elinikäisten ystävien syntymisestä korkeakoulun yhteisössä. Mielen hyvinvointi vaikuttaa arjessa jaksamiseen ja opetuksessa on tärkeätä vahvistaa opiskelijoiden itsetuntoa ja antaa heidän oivaltaa omia vahvuuksiaan ja oppia tunnistamaan opiskelussa omia mielenkiinnon kohteitaan. (THL 2014, Heikanen ym. 2006, 23)

Mielen hyvinvoinnin edistäminen

Mielenhyvinvointia voidaan edistää vaikuttamalla mielenhyvinvoinnin tekijöihin, joita ovat yksilölliset-, sosiaaliset ja vuorovaikutukselliset-, yhteiskunnan rakenteelliset- ja kulttuuriset sekä biologiset tekijät. (THL 2014) Yksilöllisiin tekijöihin kuuluvat identiteetin, sopeutumiskyvyn ja itseluottamuksen vahvistaminen. Identiteettiä voidaan pitää korkeakoulutuksessa vahvan akateemisen kiinnittymisen ja orientaation tuloksena, jolloin opiskelijat ovat pohtineet sellaisia kysymyksiä, kuin millaisia he ovat olleet, millaisia he haluaisivat olla ja millaisia heidän oletetaan akateemisessa koulutuksessa olevan (ks. Poutanen, Toom, Korhonen & Inkinen 2012). Yliopistossa opiskelu on yksilön kannalta merkittävä ajanjakso, silloin rakennetaan koulutuksen kautta syntyvää opiskelijaidentiteettiä sekä akateemista identiteettiä. Akateeminen identiteetti rakentuu yhdessä tieteellisten ajattelutaitojen ja uuden tiedon tuottamisen taitojen kehittymisen kanssa, kun opiskelija osallistuu yliopistokulttuuriin. Omaa ammatillisuutta pohtiessaan yksilö puolestaan miettii omia vahvuuksiaan ja toimintatapojaan suhteessa työhön ja kehittyvään ammatilliseen identiteettiin. (Kouvo, Laurio & Puukari 2009, 444) Sosiaaliset- ja vuorovaikutukselliset taidot ovat alusta lähtien tärkeä osa yliopisto-opintoja, siksi opiskelijoille tulee tarjota tukea niin akateemisin kuin sosiaalisiinkin haasteisiin (Ahrio & Holttinen 1998, 33, Kuh ym. 2005, 111). Yliopisto-opintojen aloittamiseen ja siihen liittyvään uuteen elämänvaiheeseen kuuluu myös sosiaalisten suhteiden muuttuminen. Uusi elämänvaihe näkyy sosiaalistumisena moniin erilaisiin konteksteihin, kuten yliopistoyhteisöön. (Tiilikainen 2000, 83, 99) Ylijoki (2004, 67) katsoo, että tieteenalan kulttuuriin sosiaalistumista voidaan pitää ehtona tiedeyhteisön täysivaltaisen jäsenyyden saamiselle (ks.  myös Aittola 1998, 199).  Sosiaalistuminen voidaan nähdä mahdollisuutena ymmärtää yliopistoyhteisössä   vallitsevaa   kulttuurista   mallia. (Tiilikainen 2000, 84; Ylijoki 2004, 72). Yliopistoon sosiaalistumiseen vaikuttavia tekijöitä ovat erilaiset akateemiset heimot, niiden tavoitteet, toimintamuodot, traditiot, uskomukset ja arvot (Ylijoki 2004, 132). Yhteiskunnan rakenteelliset- ja kulttuuriset tekijät ovat tärkeä osa yliopisto opiskelijan mielen hyvinvointia. Yhteiskunnassamme kaikilla on mahdollisuus korkeakouluopintoihin ilman taloudellista huolta, koska korkeakoulutus on maksutonta. Siitä on edelleen pidettävä kiinni. Suomalainen yhteiskunta on aina ollut monikulttuurinen. Valtakulttuurin ohella eri kansallisuudet, etniset ryhmät, alakulttuuri ja muut sosiaaliset ryhmät ovat osa monikulttuurista yhteiskuntaa.

Mielen hyvinvointi korkeakoulussa lähtee yliopistolaista, jossa keskeistä on tarjota opiskelijoille laadukasta opetusta. Opiskelijoiden vastuuna on myös itse olla aktiivinen toimija yliopistoyhteisössä ja ottaa vastuuta opintojen etenemisestä. Opiskelijoiden hyvinvointia voidaan edistää oppilaiden yksilöllisiä tavoitteita tukien mahdollisuuksien mukaan. Näen tärkeänä verkostomaisesti toimivan hajautetun asiantuntijuuden tietojen jakamisen, jossa jokainen verkostossa oleva voi hyötyä niin opiskelijat kuin opettajat, professorit ja muu akateeminen yhteisö. Akateeminen heimo on oma yhteisönsä, jonka jäsenien pitää tukea yhdessä kaikkien hyvinvointia, yhteisen hyvän akateemisen yhteisön ylläpitämisessä sekä tutkimuksen, innovaatioiden syntymisen ja opetuksen kehittämisessä.

Lähteet

Ahrio, L. & Holttinen, J. (1998) Työelämäpalautteella osuvuutta opiskeluun. Tampereen yliopiston opintotoimiston tutkimuksia ja selvityksiä 39. Tampere: Tampereen yliopisto.

Aittola, T. (1998) Yliopisto oppimisympäristönä. Teoksessa Laurinen, L. (toim.) Koti kasvattajana, elämä opettajana. Kasvatus- ja oppimiskulttuurit tutkimuskohteina. Juva: WSOY-kirjapainoyksikkö, 190–212.

Heiskanen, T., Lyytikäinen, M. & Sassi, P. (2006) Miten mielenterveyttä edistetään. Helsinki: Suomen Mielenterveysseura.

Kouvo A., Lairio, M. & Puukari, S. (200). Yliopisto-opiskelu osana opiskelijan elämän ja identiteetin rakentumista. Kasvatus 40 (5), 443‒453.

Kuh, G.D., Kinzie, J., Schuh, J.H., Whitt, E.J. & Associates. (2005) Student success in college: Creating conditions that matter. San Francisco: Jossey –Bass.

Poutanen, K., Toom, A., Korhonen, V. & Inkinen, M. (2012) Kasvaako akateeminen kynnys liian korkeaksi? – Opiskelijoiden kokemuksia yliopistoyhteisöön kiinnittymisen haasteista. Teoksessa M. Mäkinen, J. Annala, V. Korhonen, S. Vehviläinen, A-M. Norrgrann, P. Kalli & P. Svärd (toim.) Osallistava korkeakoulutus. Tampere: Tampere University Press.

Tamminen, N., Solin, P., Lassander, M. & Stengard, E. (2013) Mielenterveyden edistäminen kouluissa.  Käännös teoksesta ”Mental Health Promotion Handbook -Educational Setting”. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavissa STM:n hallinnonalan avoimesta julkaisuarkistosta: https://www.julkari.fi/handle/10024/110540.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (2014) Mielen hyvinvointi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/terveyden-edistaminen/toimijat/terveyden-edistaminen-eri-toimialoilla/terveyden-ja-hyvinvoinnin-edistaminen-ammatillisessa-koulutuksessa/mielen-hyvinvointi.

Tiilikainen, A. (2000) Uusi opiskelija ja yliopisto. Opiskelijoiden ensimmäisen opintovuoden kokemukset ja vastaanotto yliopistolla. Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs 17/2000. Helsinki: Yliopistopaino.

Ylijoki, O. H. (2004) Akateemiset heimokulttuurit ja noviisien sosialisaatio. Tampere: Vastapaino.